Vihdoin kaappi valmiina

Vihdoin saan laitettua kuvia tekemästäni kaapista. Ovet on tehty verkosta ja kansi ja hyllyt laudoista, jotka olen käsitellyt harmaalla puuvahalla. Kaikkein eniten odottelua tuottaa maalin kuivuminen ja etenkin tuon puuvahan kuivuminen. On viikko sitten vahattu ja vieläkin pinta on sellainen, ettei kauhesti uskaltaisi kolhia. Mutta tänään saatiin ovet paikoilleen ja kaappi vierashuoneen nurkkaukseen, mahtui juuri tuohon, vaikka katto onkin melko alhaalla. Kaappi on vielä tyhjänä, katsotaan mitä siihen lopulta päätyy.

Heinäseipäitä ja ladon lautaa

Tehtiin veljen ja pojan kanssa retki Forssan suuntaan ja haettiin sieltä vanhaa ladon lautaa ja heinäseipätä nippu. Lato oli saanut purkutuomion ja laudat olivat myynnissä. Lato oli yli 80 vuotta vanha ja ollut joskus punainen, laudoissa on vielä jossain kohdissa punamultaa. Näistä ajattelin nikkaroida jotain kivaa, seipäistä taitaa nyt ensin syntyä tikkaat, mutta katsotaan sitten mitä muuta keksin. Paljon on taas ajatuksia mielessä, mutta kun aika ei tahdo riittää kaiken toteuttamiseen. Harmi, että tällaiset vanhat materiaalit ovat niin vähissä, näistä saisi vaikka mitä hienon näköistä tehtyä.

Kiitokset naapurille

Olin viikonloppuna naapurin isännän kanssa ihmettelemässä heidän vanhaa taloaan, joka puretaan piakkoin. Katseltiin mitä sieltä kannattaisi ottaa talteen. Saan talosta vanhoja ikkunoita, joista ensi kesänä tulee kasvihuonehuvimaja ja lisäksi käyn irrottamassa talosta vanhoja lattialankkuja nikkarointeihin. Isäntä on iloinen, kun heidän talo tavallaan jatkaa elämäänsä, mutta toisessa muodossa. Sellaisesta vanhoista ikkunoista tehdystä kasvihuoneesta olen jo pitkään haaveillut. Haluaisin siitä sen kokoisen, että sinne mahtuu pitkä pöytä sisälle ja pieni kamiina tai takka syksyn iltojen lämmikkeeksi. Siellä olisi ihana viettää pieniä juhlia, kutsua ystäviä syömään.

Naapuri antoi minulle myös tämän vaaleansinisen Nurmesniemen Pehtoori -pannun. Tykkään, tuota sinistä en ole ennen nähnyt missään. Pehtoorit on niin mukavan näköisiä, jotenkin iloisen oloisia pannuja. Niillä olisi kiva keitellä vieläkin kahvia tai teetä, mutta kun tuppaavat usein olemaan ruosteessa. Tämä on toinen pehtoorini, ekan otin talteen, kun sisko sen hylkäsi muuttaessaan, se on pieni ja keltainen.

Itse tehty pöytä

Tässäpä viimeisin tekeleeni. Ihan alusta saakka itse tehty ja suunniteltu. Vitsit olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Tämä oli sellainen harjoitelma, ennen kuin teen seuraavaksi kaapin. Kaappi on jo keskeneräisenä odottamassa autotallissa, että jatkan sitä viikonloppuna. Pöytä on tehty ihan männystä, myös tuo kansi. Käsittelin valmiin pöydän ensin läpikuultavalla ruskealla maalilla. Sitten maalasin nuo jalat ja hyllyn valkoiseksi ja kanteen laitoin läpikuultavaa harmaata pellavaöljymaalia. Halusin tuosta kannesta vanhahtavan harmaantuneen näköisen ja aika hyvin onnistuikin. Jalkoihin halusin myös vanhaa patinaa, jonka vuoksi käsittelinkin pöydän ensin kokonaan ruskeaksi. Sitten kun hioo pois valkoista maalia saa sieltä esiin tummempaa sävyä, ja näyttää mukavasti vähän vanhalta. Näissä kuvissa se ei vaan niin hyvin näy, mutta kulumia jaloista ja hyllystä löytyy. Laitoin pöydän nyt talvea odottamaan meidän makuuhuoneeseen. Voi olla, että se päätyy ensi kesänä takakuistille.







Hyllyllä olevan peiton olen virkannut joskus parisen vuotta sitten.


Myös tuon kehyksien sisällä olevan kortin olen tehnyt parisen vuotta sitten. Silloin oli kauhea innostus värkätä tuollaisia kortteja, perjantai-iltaisin meni puolille öin ja ylikin, kun innostui askartelemaan. Vielä on joitain lemppareita tallella, kun ei niitä kaikkia raaskinutkaan antaa pois.

Viikonlopun kuulumisia

Viikonloppu hurahti niin nopeasti, liiankin nopeasti. Lauantaina kierreltiin miehen kanssa parissa vanhan tavaran kaupassa ja löytyi nämä maitokannut. Olen tällaisista aidoista vanhoista jo kauan haaveillut, mutta ei ole tullut vastaan. Nyt sitten löytyi heti kaksi kerralla. Molemmat ovat samasta talosta ja olleet vielä vähän aikaa sitten käytössäkin. Laitoin ne tuohon kuistin kaapin päälle koristeeksi toistaiseksi. Arvaatteko mitä nuo kukat tuossa toisessa kannussa ovat... Ne ovat kuivahtaneita ruohosipulin kukkia. Keräsin niitä pois ja huomasin, että nehän ovat oikeastaan aika kauniita.






Tämän kranssin innostuin tekemään sunnuntaina myös ruohosipulin kukinnoista. Aika hauskoja palleroita.


Tämä Arabian lautanen löytyi samasta paikasta kuin nuo kannutkin. Ihastuin siihen heti, kun näin sen ikkunassa. Koitin etsiä netistä tietoa mitä sarjaa tuo on, mutta en löytänyt tähän hätään. Krookilassa on muuten hyvät valioimat Arabiaa, jos liikkuu Raisiossa, kannattaa paikalla käydä. Viime kesänä oltiin siskon kanssa siellä ja tuli ostettua vaikka minkälaista lautasta. Siellä tulee ihan himo, kun voisi ostaa vaikka kaikki.


Vaihdettiin miehen mummon 50-luvun sohvakalusto tähän keinuun. Keinu on sota-ajan keinu 40-luvulta ja näyttäisi olevan vielä alkuperäisessä maalissa. On aika kulunut monesta paikasta, voi olla, että maalaan tuon toisen väriseksi tai sitten jätän noin. Aika näyttää...

Satoa kasvimaalta

On aina yhtä hieno fiilis nostaa kesän ensimmäiset perunat, kurkistaa mullan alle joko ovat tarpeeksi suuria. Sitten keittää ne ja maistella voin kanssa. Oman maan perunoissa on vaan jotain omanlaatuista tunnetta, ylpeyttä, olen nämä itse kasvattanut. Ja kuinka ne maistuvatkaan hyvälle. Perunat laitoin maahan jo toukokuun alussa, mutta nyt vasta niitä raaskin nostella. Odottelen aina, että tulevat suuriksi, niitä on mukavampi pestä ja syödä.


Porkkanoita on tänäkin vuonna monen värisiä. Kokeilin viime vuonnakin siemensekoitusta, jossa on oranssia, lilaa, keltaista ja valkoista porkkanaa. Eriväriset porkkanat ovat hauskoja ruoassa. Lila on aika eksoottisen näköinen, maussa en ole huomannut eroa eri värien välillä.


Kasvihuoneessa on tulossa paljon paprikoita. Siemenet laitoin jo talvella multaan, mahtoiko olla helmi-maaliskuun vaihdetta. Tässäkin paprikassa on kuusi paprikaa, odottelen, että kypyvät vielä ja muutuvat keltaisiksi tai punaisiksi. Tomaattekjakin on kypsymässä paljon, ainakin yksi tai kaksi mustan tomaatin tainta laitoin keväällä. Jännä nähdä minkälaisia niistä tulee, laitan kuvia kunhan ovat saaneet väriä, nyt ovat vielä vihreitä.




Ja tämä viimeinen kuva ei mitenkään liity aiheeseen, mutta katsokaapa mikä saatiin eilen hakea poikamme koululta. Ihan omaksi vanha höyläpenkki. Tällaisesta ollaan miehen kanssa jo pitkään haaveiltu, eilen oli pakko pyöritellä noita kaikkia vipuja ihan vaan huvin vuoksi. Tuossa se nyt odottaa autotallin edessä, että raivataan sille paikka. Vähän suttuinenkin se on, mutta rapatessa roiskuu, ja asiansa se ajaa. Nyt vasara ja pora heilumaan :)

Kukkapöytä

Mustikoiden poiminnan ohessa olen ehtinyt nikkaroimaankin. Tein kaksikerroksisen kukkapöydän jo ensi kesää ajatellen. Koitin saada siihen vanhan näköistä pintaa aikaiseksi. Aika homma siinä olikin, kun touhusin valkoisen kanssa ja sitten ruskean kuultomaalin kanssa ja sitäkin vielä kahta eri sävyä. Ensi kerralla teen tuon pinnan jotenkin helpommin, nyt tuli tehtyä moninkertainen työ.








Tässä vielä pintaa lähempää

Usva

Eilen illalla auringon laskun aikaan hiipi usva esiin. Oli upean näköistä, kun usva leijui, oikein näki missä se liikkui. Pakko oli ottaa muutama kuva.






Tässä alimmassa kuvassa on meidän pihan suuri puuvanhus. Puu on varmaan vanha raita, Todella suuri ja leveä, pihamme komistus. Kuva on otettu alhaalta päin nyt kun puussa on vielä lehdet. Kun lehdet tippuu ja on tämä samainen sininen hetki, otan taas kuvan. Silloin puu on todella hienon näköinen. Harmi, että sitä ei saa kerralla kokonaan mahtumaan kameraan.

Suopayrtti kukkii

Rakastan suopayrttiä, se tuoksuu suloiselle ja kukat ovat kauniit valkoiset. Rohtosuopayrtti on todella vanha perinteinen kasvi, jonka juurista on tehty saippuaa jo antiikin aikoina. Suomessa suopayrttiä on kasvatettu todennäköisesti ensimmäisen kerran 1740-luvulla. Suopayrtin kukat tuoksuvat todella hurmaavalle, kun kukkapenkin ohi kävelee tuoksu tuntuu ympärillä. Ohessa linkki Maatianen ry.n sivuille, jossa kiinnostuneille lisää tietoa suopayrtistä

Kuvia kasvimaalta

Kasvimaalla alkaa jo sato kypsymään. Sipulit saa jo nostaa kuivumaan ja porkkanatkin alkavat olla melko suuria. Meillä viljellään luomusti, joten kumppanuuskasvit kasvavat yhdessä ja joka paikassa näkyy kehäkukkaa tuoholaisia torjumassa ja ruohosilppua katteena, laiska kitkijä kun olen.

Kasvimaani penkkien reunukset olen tehnyt tiilestä, osan vanhoista lankuista. Käytävät ovat kivituhkaa.



Mansikkamaalla on lelukäärmeitä pitämässä räkätit loitolla. Mansikat on saaneet olla joka vuosi rauhassa.


Kesäkurpitsat ovat valtavia ja täynnä pieniä kurpitsan alkuja.



Salaattia, porkkanaa, persiljaa


Kehäkukkien väriterapiaa


Yksi pioniunikkokin on eksynyt kasvimaalle, en raaskinut kitkeä sitä pois.